Shojoa!

Samaan aikaan kun läppärin taustakuva vaihtuu JYJ:sta Tiger & Bunnyyn on aika tehdä postaus viime aikoina ostetusta shoujo-mangasta. Yaoi-mittarini tuli yllättäen hetkeksi täyteen, ja samaan aikaan Kimi Ni Todoken animeversio palautti uskoni romanttiseen hämppään: Koska shoujo ei ole koskaan ollut (BL:ää lukuun ottamatta) aivan oma erikoisalueeni, halusin todella tietää, onko tutustumisen arvoista shoujo-romantiikkaa oikeasti olemassa. Harmikseni tietysti huomasin - niin kuin olin olettanutkin - että parhaimmat nimikkeet näyttävät olevan vielä julkaisematta. Tässä kuitenkin se, mitä olen tässä kuussa hyllyyni saanut  hankittua.

 

Shojo Beatin mangat ovat suhteellisen halpoja Bookdepositoryssa, joten pieni hamstrausfiilis meinasi vyöryä päälle. Jokaisen näistä olen jo lukenut, joten pieni esittely ei varmastikaan ole pahaksi.

Shoujosta ensimmäisenä mieleeni tuli High School Debut, jonka aloitin muutama vuosi sitten, mutta kiireiden vuoksi jätin kesken - tyypillisesti unohdin kohdan, missä olin menossa - ja se jäi. Onnekseni tällä välin sarja oli ehtinyt jo pokkariksi asti, joten innoissani rynnin ostamaan ensimmäisen osan... Ja sitten toisen. Ja kolmannen. Itselleni kyseessä on semmoinen sarja, joka ehdottomasti täytyy saada hyllyyn. Pääpiirteissään nyt jo pokkarissa 13 menevä sarja kertoo Haruna-tytöstä, joka päättää omistaa lukioelämänsä poikaystävän hankinnalle. Hänellä ei koskaan ole ollut seurustelusuhdetta ja on sporttityttönä täysin hukassa niin muodin kuin välillä yleisen järjenkin käytön kanssa. Heti alussa Haruna saa lukion ehkä suosituimman pojan - Yohn - kuitenkin vakuutettua itselleen poikaystävänhankintavalmentajaksi. Tosin tähän sisältyy ehto: Haruna ei koskaan saa rakastua Yohiin... Loppua tuskin tarvitsee kertoa, lukija varmasti arvaa itsekin. :DD Älyttömän suloinen, humoristinen muttei ärsyttävä ja hyväntuulinen sarja. Suosittelen. 

Toisena hyllylle kipaisi Fantasiapelien alelistalta korealainen Fever: tästä kaikkia osia ei ole julkaistu, joten hyllyyni kipunee vain tämä yksi. Sarja menee ehkä enemmän josei-puolelle tummempine teemoineen ja ihmissuhteineen. Etsin tällä lukemistolla jotain erilaista, ja sellaista se olikin, vaikka monen yksittäisen ihmisen kohtalon yhteen nivoutuminen tarinassa alkaakin käydä jo hieman klisemäiseksi. Tiivistettynä pokkari käsittelee nuorten ongelmia, niiden setvimistä ja ystävyssuhteiden luomista - lohtua. Mielenkiintoinen paketti, mutta lievästi luontaantyöntävä ja raskas. Tuskin tulen lukemaan seuraavia osia, vaikka erityisesti tämän manhwan ansiona oli uskottavan miljöön luominen. Se on muutenkin oman kokemukseni perusteella ansiokkaampaa kuin mangassa: tarina nivotaan konkreettisesti johonkin aikaan ja tapahtumaan sen sijaan, että itse hahmot pystytetään valkealle paperille.

Kimi Ni Todoke ei jaksanut enää animen jälkeen valitettavasti innostaa. Siinä missä Sawako ei animessa ollut ärsyttävä, sellaiseksi hän mangassa kuitenkin kuoriutui. Sain anteeksipyytelystä ja yleisestä tyhmyydestä ja ujoudesta tarpeekseni jo ensimmäisen pokkarin aikana. Niin paljon kuin uhkasinkin ostaa koko sarjan, totesin, että High School Debut on niista pitkistä sarjoista se, joka kannattaa valita. Toisaalta Kazehaya on kyllä mangassa ehkä vielä mielenkiintoisempi hahmona, ja varmasti shoujo-genren suloisimpia bishouneneita ikinä. Jos en olisi katsonut animea ennen mangan lukemista, voi olla, että tekele alkuperäisessä versiossaan olisi aiheuttanut minussa vastaavan tajunnanräjäyttämisreaktion animen sijasta: uskon, että minun tuleekin antaa tälle tarinalle hieman aikaa unohtua ennen kuin palaan sarjaan uudelleen. 

Tämän hetken ehkä yksi suosituimpia shoujo-tarinoita - ainakin jos uskoo YouTuben kommenttien listauksia - tuntuu olevan Dengeki Daisy. Tämä oli kuitenkin pienoinen pettymys, hahmot tuntuivat hieman laimeilta (tunsin muuten pientä samankaltaisuutta Maid-Saman kanssa... ehkä hahmosuunnittelun takia?), tarina tylsältä enkä oikein tuntunut saavan tekeleestä otetta: tytön perhe kuollut ja hänen tärkein ystävänsä on hänen kanssaan tekstiviesteillä kommunikoiva Daisy - tytön veljen vanha ystävä. Tämä Daisy sattuu pompsahtamaan tytön elämään kiusaamaan ja suojelemaan häntä, mutta tyttö ei tiedä kyseisen pojan olevan Daisy. Että tällaista. Samoin Yun Kougan (Loveless on yksi all-time-suosikkejani) Crown of Love jätti hieman lattean fiiliksen. Mikä kyseisessä tekeleessä oli kuitenkin muista poikkeavaa (oikeastaan tämäkin mangasarja on enemmän joseita tunnelmansa vuoksi), on rakkaustarinan kertominen pojan näkökulmasta. Mangan bishounen rakastuu poptähteen ja ryhtyy siksi itsekin idoliksi vai päästäkseen lähemmäksi rakastamaansa tyttöä. Voi olla, että jatkan sarjan lukemista vielä myöhemmin. Poikanäkökulma oli loppujen lopuksi kuitenkin sen verran kiehtova.

 

Siitä huolimatta että shoujo täyttikin lievästi hyllyäni loppukuusta, tuli sitä ostettua pari muutakin pokkaria. Bakuman vei sydämeni animena niin, että aloitin myös itse sarjan lukemisen. Kakkosen myötä Shuujin-ihkutukseni sen kuin kiihtyy, ja minusta on kovalla vauhdilla tulossa Ohban ja Obatan oikea fanityttö: ihan uskomatonta, miten tämä parivaljakko vetäisee tällaisen hitin Death Noten lisäksi. Toivon, että pari tekee vielä tiiviimpää yhteistyötä toisten kanssa myös tulevaisuudessa, sillä en voi olla kuin ihastelematta sitä mainstreamin hajunenää, joka näillä kahdella on. Kuvan toinen manga on puolestaan Huuto.netistä ostamani yaoi - Black Knight - joka kertoo hieman nimensäkin mukaisesti prinssistä sekä hänen ritarinsa/suojelijansa välisestä suhteesta. Mukana on myös poliittista vääntöä ja suhteellisen länsimaista(?) miekan heilutusta. Sarja on vain kolmisen pokkaria pitkä, joten suuria ponnisteluja sen kerääminen tuskin aiheuttaisi, jos seuraavatkin osat hankkisin. Tosin ensimmäinen osa ei ollut keskinkertaista juurikaan parempi, ja Yamanen Crimsom Spelliin verrattuna tämä prinssi jää kyllä valitettavasti kakkoseksi. 

Seuraavaksi tiedossa: yaoi-päivitys! Ehkä.