Kerään minä muutakin kuin mangaa! Sadun pyhät kirjat

Koska olen teologi, olen ottanut tehtäväkseni kerätä ainakin suurimpien uskontojen pyhät kirjat. Heti alkajaikseni minun täytyy kuitenkin myöntää, että en ole ehtinyt lukemaan vielä edes koko Vanhan testamentin osaa - kyllä, mikä häpeä tälle ihmiselle. Tiedän luultavasti Raamatun historiasta enemmän mitä sen sisällöstä. Koska tänään vastaani tuli kuitenkin sattumalta jälleen yksi ns. pyhä kirja - tai ainakin kiinalainen klassikkoteos jos ei muuta - niin päätin tehdä postauksen koko pyhä kirja -repertuaaristani. Yritän saada nämä kirjat luettua vielä seuraavan kolmen vuoden aikana.

Joskus kirpparipaikassa työskentely on hyvinkin hyödyllistä. Maksoin  Laotsen Tao Te Chingin englanninkielisestä painoksesta vain 2,40 €. Kannatti ilmeisesti vain odottaa, että se kävelee vastaan. Minusta tuntuu, etten lähde ostamaan Kungfutsen Keskusteluitakaan netistä. Minulla ei muutenkaan ole kiire sen kanssa, sillä muutama uskonnollinen teos (muutakin kamaa kuin peruspilareita) odottaa muutenkin hyllyssä.

Seuraavassa esittelyssä Koraani, jonka samoin omistan englanninkielisenä painoksena. Tämän sain lahjaksi äidiltäni Dubaista, jossa valinnanvaraa oli paljon erilaisien käännöksien välillä: tämän pitäisi olla suhteellisen hyvä. Koraanilla ei ole virallista käännöstä esimerkiksi Raamatun tapaan vaan käännökset ovat islamin mukaan käytännössä tulkintoja. Käännökset eivät ole siis auktoratiivisia: Siksi kääntäjiä on useita ja versioita varmasti yhtä monta. Olen myös ylpeä äidistäni, että hän tajusi hieman kysellä myyjältä, mikä pokkari kannattaisi hankkia. Tämän mukana sain muuten jonkinlaista muslimifeministiteologiaa käsittelevän kirjan.

 

 Omassa Koiraanin painoksessani arabia ja englanti ovat rinta rinnan: tällaista Koraania saattaa lukea myös muslimi, jonka arabian taito ei yllä kirjan lukemiseen alkukielellä. (Arabian jatkuva opiskelu on tietysti suotavaa.)

Ja sitten raamattukokoelmaani! Tämä kirja on luultavasti hyllyni kallein opus. Kyseessä on WSOY:n Perheraamattu, jonka myöskin sain lahjaksi äidiltäni. Kun muut saivat 18-vuotissyntymäpäivälahjaksi autokouluja, paljon rahaa ja ryypiskelivät illalla, niin minä sain omassa kääreessäni Raamatun ja tutkiskelin sitä innoissani yömyöhällä. En edes halua tietää, paljon se on maksanut (tiedän, että tällaista ei ainakaan alle 100 €:lla saa, totuus on luultavasti lähempänä 200 €:a), mutta kaunis tämä on kuvituksineen. Lukukirjaksi se ei vain oikein sovellu, kun painaa ties kuinka monta kiloa. Odotan sitä päivää, kun työ hyllykkö putoaa alas tämän järkäleen takia.

Mitä teologi olisikaan ellei hän omistasi useita painoksia Raamatusta. Ensimmäinen kuvassa on oma kreikan kielinen työvälineeni (Uuden testamentin rekonstruktio alkukielellä), josta itse olen joutunut tekemään kaikki käännökseni. Seuraavana rippiraamattuni ja kolmantena ala-asteella saatu ensimmäinen UT:ni (sis. psalmit, jotka kuuluvat oikeasti VT:hen). Yllättäen omista Uuden testamentin myös kiinaksi, mutta sillä en tosiaan tee yhtään mitään. Virsikirjojakin on muutama, Katekismus tietysti, mutta valitettavasti kokoelmastani puuttuu esim. Kirkkokäsikirja, joka olisi teologille varsin mukava. Samoin useista Raamatuistani (minulla on niitä muuten hyvin vähän verrattuna joihinkin kavereihini, jotka omistavat kirjan ainakin viidellä eri kielellä eri painoksineen) puuttuu vuoden 1933/38-käännös, joka oli Suomessa virallinen opus ennen nykyistä 1992 käännöstä. Suuria eroja ei ole, mutta vanhahtava kieli on muutettu hieman modernimpaan suuntaan samalla kun liian kirjaimellisesta käännöksestä on pyritty tekemään enemmän ymmärrettävä. (Konservatiivisemmat ihmiset muuten pitävät yleensä enemmän v. 1938-käännöksestä - yllätys.)

Tällä hetkellä hyllystäni puuttuvat siis ainakin Kungutsen Keskustelut ja hämmentävästi myös Kalevala, joka minun ehdottomasti pitäisi kyllä omistaa. Taidan pyytää sen synttärilahjaksi kunhan keksin, minkä version haluan: uudessa ja vanhassa kokoomateoksessa on muistaakseni eroja ihan tarinoidenkin kohdalla - ainakin liittyen Ilmattareen. Kunhan olen jossain vaiheessa päässyt Raamatusta (VT:n osasta!), Koraanista ja itä-aasialaisista  klassikoista - aion siirtyä enemmän mytologisiin teksteihin. (Sankaritarustot voivat tosin olla hyvinkin puuduttavaa luettavaa: se joka ei usko, voi kokeilla Iliasta. Törmäsin tänään tosin myös Beowulfin suomennokseen, ja nyt hieman ärsyttää, etten ostanut sitä.) Enemmän selvittelyä osaltani kaipaa kuitenkin  Tripitaka - buddhalaisten kolmen kirjan kokoelma - sillä en ole täysin varma sen sisällöstä ja käännöksistä. Jonkinlaisen version haluaisin lukea myös tästä. En tosin välttämättä tule löytämään teosta kokonaisuudessaan yksissä kansissa. Jos ikinä törmäät kirppareilla uskonnollisiin kirjoihin - etenkin pyhiin kirjoihin - niin minulle saa vinkata. Tykkään kerätä myös paranormaaleista asioista kertovia tekstejä.